Liminaalitila (liminal state; Turner 1977) on käsitteenä vanha. Sillä tarkoitetaan välitilaa, kynnyksellä, uuden edessä olemista. Liminaalitila voi olla fyysinen, mentaalinen tai sitä voidaan käyttää metaforana esimerkiksi organisaatioiden tai vaikkapa työtapojen muutos- ja taitekohdissa.
Mietin usein fyysisen ja mentaalisen liminaalitilan käsitettä hypätessäni Teams-kokouksesta toiseen. Siirtymiseen tarvitaan klikkaus ja sen edellyttämä määrä aikaa. Liminaalitilaa käsittelevissä artikkeleissa korostetaan kahden asian välissä olevaa aikaa ja tilaa uudistumisen ja luovuuden tilaksi. Se tarvitaan, että voi karistaa edellisen paikan asiat, tunnelmat, erkaantua sen ihmisistä ja ilmapiiristä sekä olla valmiina uusin ajatuksin seuraavaan. Ihmisen aivot eivät ehdi mukautua klikkauksen aikana uuteen. Ne kuormittuvat ja työsuoritus kärsii. Monissa organisaatioissa oltiin viisaita, kun laajan ja pakollisen etätyövaiheen aikana sovittiin käytännöistä, joissa kokousaikaa varataan tunti, mutta kokous päätetään 50-minuutin jälkeen. Annettiin aikaa siirtymälle, aikaa olla hetki asioiden välissä.
Nyt monissa yrityksissä ja organisaatioissa etätyö korvautuu hybridillä työtavalla, jossa työn laatu ja tehtävät määrittävät työskentelypaikan. Tiimistä jotkut tekevät työtään kotona ja siirtymä tapaamisesta toiseen on heillä edelleen vain klikkauksen päässä. Sitä he tekevät takapuoli puutuneena.
Samanaikaisesti toiset ovat fyysisesti työpaikallaan ja kiirehtivät tapaamisesta ja paikasta toiseen toivoen, että aika riittää siirtymiseen ja tarvittavien digitaalisten yhteyksien pystyttämiseen. Yrittävät kelata tulevan kokouksen asioita.
Kolmannet voivat olla töissä asiakasyrityksissä tai vaikka saattelemassa lastaan kouluun. Vapautuminen näistä tehtävästä ei aina onnistu täsmällisesti. Kun pikainen ”hei” on sanottu, liminaalitilan täyttää huoli löytää sekä sopiva paikka, johon pysähtyä, että saada pystyyn virtuaalikokouksen edellyttämät yhteydet.
Taas tarvitaan viisaita ratkaisuja ja niiden edellyttämää yhteistä keskustelua, että saadaan työhön riittävää huokoisuutta. On tärkeää, että kotona päätteen ääressä istuva saa liikettä nivelilleen, kokouksesta toiseen kiirehtivä voi siirtymäreitillään hengähtää ja huomata ympärillään olevan ja asiakaskohtaamisen voi päättää rauhallisella hyvästelyllä.
Ehkä tuo kymmenen minuutin sääntö voisi toimia hybridissä työtavassakin. Kymmenelle minuutille voi antaa nimen, liminaalitila, ja muistaa, että se lisää aivojemme ja siten työmme tehokkuutta.
Ursula Hyrkkänen
Johtava Yliopettaja ja tutkija, Verkko -hankkeessa uusien työnteon tapojen asiantuntija ja tutkija
Lähteet:
Kontinen, T., Houni, P., Karsten, H. ja Toivanen, H., (2013). Liminaalitilan käsite työn muutosten jäsentäjänä. Aikuiskasvatus 4, 252–264).
Rose, A-L., Leisyte, L., Haertel, T. and Terkowsky, C. (2019) Emotions and the liminal space in entrepreneurship education, European Journal of Engineering Education, 44:4, 602-615, DOI: 10.1080/03043797.2018.1553937
Turner, V. (1977). Variations of the theme of Liminality. In S. Moore and Barbara G. Myerhoff (eds.) Secular Ritual. Assen, The Netherlands: Van Gorcu, 36–51.
Kuva: Pixabay